Oikeus elämäniloon

 

Elokuun alussa silmiini sattui kirjailija Sofi Oksasen ajatuksia herättävä twiittiketju.

 

Oksanen kertoi, että häneltä kysellään usein, miten hän jaksaa vuodesta toiseen kirjoittaa ahdistavista aiheista, kuten Venäjästä, Ukrainasta ja sodasta. Hänen kasvuympäristöönsä kuuluivat mm. neuvostohallinto ja KGB. Oksanen kirjoitti, ettei silmien ummistaminen ollut vaihtoehto, vaan hän suhtautui arkisesti näihin asioihin. ”En menettänyt sen arjen vuoksi elämäniloani”, kuvasi Oksanen twiitissään, ja arveli asioiden arkisen käsittelytavan lisänneen hänen resilienssiään aikuisena.

Jäin miettimään Oksasen ajatuksia. Tunnistan ”arkeistamisen” ajattelutavan myös itsessäni. Vaikka minullekin perhepiirissä on tapahtunut traagisia asioita, en anna niiden viedä itseäni loputtomasti mukanaan enkä kauhistele tai dramatisoi elämääni. Ajattelen, että elämäni on elämäni näköinen ja myös ikävät asiat ovat osa minua.

Sofi Oksanen kirjoitti twiittiketjussaan, ettei menettänyt neuvostoarjen vuoksi omaa elämäniloaan. Otetaan koppi tästä omasta elämänilosta! Arvelen nimittäin, että mielenterveysomaisten yksi elämää rajoittavia suurimpia tekijöitä on, että oma elämänilo hiipuu ja elämä tuntuu vain vastuun kannolta sairastavasta läheisestä.

Savon Mielenterveysomaiset – FinFami ry:llä on ollut toimintaa 30 vuoden ajan. Nyt juhlavuoden teemana on ”Mielenterveysomaisten oikeudet”. Valtakunnallinen järjestönne FinFami ry on määritellyt kahdeksan tärkeää ”teesiä” mielenterveysomaisten oikeuksiksi. Teesit koskettavat muun muassa omaisten oikeutta omaan elämään, oikeutta omaishoidon tukeen, oikeutta työelämän joustoihin, oikeutta omaan talouteen ja riittävään tietoon läheisen sairaudesta ja hoidosta. Kahdeksas teesi on erityisen puhutteleva: lapsella on oikeus lapsuuteen, kun oma vanhempi sairastaa.

On tärkeää, että tiedostatte yhteisesti ne asiat, jotka teidän elämäänne mielenterveysomaisina helpottaisivat. Näiden asioiden eteenpäin viennissä tarvitsette rinnallenne vahvoja puolestapuhujia niin paikallis-, alue- kuin valtakunnan tasolla.

Kirjoitin tuohon edelle tarkoituksella ”rinnallenne”. Tämä siksi, että on kohtuutonta ajatella, että joutuisitte itse huolehtimaan myös kaikesta edunvalvontatyöstä omaistilanteenne helpottamiseksi. Ajattelen niin, että teidän tärkein roolinne yhdistystoiminnassa on saada vertaistukea ja virkistystä oman elämänilonne tueksi.

 

Toivotan teille jokaiselle elämäniloa ja monia armorikkaita vuosia!

 

Anu Vehviläinen

Kansanedustaja

Pin It on Pinterest