Edunvalvonta
Tietoisku edunvalvonnasta
Potilaan itsemääräämisoikeus
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Potilaan kieltäytyessä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön vuoksi pysty päättämään hoidostaan, on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä otettava huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto eli (psykiatrinen) hoitotahto ja kuultava potilaan laillista edustajaa, lähiomaista tai muuta läheistä. Näin selvitetään, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos asiasta ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
Psykiatrinen hoitotahto
Psykiatrinen hoitotahto on kehitetty vahvistamaan henkilön itsemääräämisoikeutta tilanteissa, joissa hän ei itse kykene osallistumaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Laatimalla psykiatrisen hoitotahdon ¬ihminen voi vaikuttaa hoitoonsa ja toivomustensa huomiointiin silloin, kun oma arviointikyky ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla tai hän ei itse pysty ilmaisemaan omia toiveitaan.
Hoitotahto kannattaa tehdä kirjallisesti ja yhdessä lääkärin tai hoitajan kanssa. Paperiversio jää psykiatrisen hoitotahdon laatineelle henkilölle itselleen. Hoitotahdosta kannattaa jättää kopio potilasasiakirjoihin ja antaa se tiedoksi myös läheisille. Hoitotahdosta voidaan laittaa merkintä myös potilaskertomusjärjestelmään. Terveydenhuollon ammattilaisten pitää ottaa psykiatrinen hoitotahto huomioon aina, kun se on mahdollista, mutta hoitotahdolla ei voida kumota lainsäädännön määräämiä asioita.
Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin psykiatrinen hoitotahtoni – lomake
Edunvalvontavaltuutus
Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Valtuutus tehdään kirjallisesti sille säädettyjä muotovaatimuksia noudattaen. Valtakirjalla henkilö (valtuuttaja) nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan. Valtuutetun tulee suostua tehtävään. Valtuuttaja määrittelee itse ne asiat, jotka valtuutus kattaa. Valtuutus voi sisältää sekä valtuutetun hoitoon että talouteen liittyviä asioita ja toiveita.
Valtuutus tulee voimaan vasta, kun maistraatti on sen vahvistanut. Valtuutettu voi pyytää vahvistamista, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Useimmiten vahvistaminen edellyttää lääkärintodistusta valtuuttajasta. Valtakirjan laatimisessa on hyvä pyytää apua asiantuntijalta. Maistraatti voi hakemuksesta tietyin perustein myöhemmin peruuttaa valtuutuksen, jos sille ei enää valtuuttajan terveydentilan paranemisen vuoksi ole tarvetta. Lisätietoja edunvalvontavaltuutuksesta saa maistraatista.
HUOM! Edunvalvontavaltuutusta ei voida tehdä enää siinä vaiheessa, kun henkilö itse ei ymmärrä valtuutuksen merkitystä. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin mahdollisuus hakea henkilölle edunvalvojaa.
Edunvalvonta
Jos henkilö ei esimerkiksi heikentyneen terveydentilansa vuoksi pysty enää itse huolehtimaan asioistaan eivätkä hänen asiansa tule hoidetuiksi asianmukaisesti muulla tavoin, käräjäoikeus voi määrätä hänelle edunvalvojan. Edunvalvojan määräämisestä tehdään kirjallinen hakemus käräjäoikeudelle. Hakemuksen voi tehdä henkilö itsensä lisäksi myös hänen isänsä, äitinsä, aviopuolisonsa, lapsensa tai muu läheisensä. Ennen päätöksen tekemistä maistraatti tarvitsee lääkärinlausunnon edunvalvonnan tarpeesta. Edunvalvojana voi toimia esimerkiksi henkilön sukulainen, ystävä tai muu läheinen, jolla on tehtävään riittävä taito ja kokemus. Ellei se ole mahdollista, tuomioistuin määrää edunvalvojaksi yleisen edunvalvojan.
Edunvalvoja voidaan määrätä tehtäväänsä toistaiseksi tai määräajaksi. Useimmiten edunvalvonnan tarve jatkuu henkilöiden kohdalla koko eliniän, vaikka osa kuntoutuukin riittävästi edunvalvonnan purkamiseen. Edunvalvonnan purkamista voi hakea joko edunvalvoja, maistraatti, henkilön läheinen tai henkilö itse. Lisätietoja edunvalvonnasta saa maistraatista.