Kuuntelin tänään kauppareissullani yhtä mokaamiseen liittyvää arkikeskustelua ja se herätteli pohtimaan ilmiötä työelämän näkökulmasta.

”Moka.” Ah, miten pelottava kaiku sanalla onkaan meidän työkulttuurissamme. Nyt meni kasvot ja maine. Eihän tämmöisestä edes kehtaa puhua.

Huoli pois. Kaikki mokaavat joskus. Jos joku muuta väittää, heittäkööt ensimmäisen murikan. Ajattelen, että ei se moka mitään – se on inhimillistä – mutta se, miten sen jälkeen toimii, on tietyllä tapaa risteyskohta; otanko vastuun? Kiertelenkö ja kiistän kaiken? Syytänkö muita vai mietinkö, missä itse olisin voinut tehdä toisin – vai olisinko?

Miten mokaamiseen liittyvästä häpeästä sitten pääsee yli. Resepti on lopulta aika yksinkertainen:

a) pysähdy ja hengitä

b) hyväksy ja myönnä

c) tee tarvittavat korjausliikkeet

d) opi ja jatka eteenpäin

e) suhtaudu itseesi armollisesti.

Tyrimiseen voi liittyä monenlaisia tunnekokemuksia, eikä asia toki ole aina niin yksioikoinen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lopulta moka voi osoittautua ihan hyväksi paikaksi tarkastella omia toimintamalleja ja oppia uutta. Hyvin korjattuna se voi itse asiassa vankistaa luottamusta. Eräässä työyhteisössä yhdeksi arvoksi on jopa nostettu ”lupa mokata”. Miten mahtavaa! Itselle tulee heti mielikuva psykologisesti turvallisesta työpaikasta.
#psykologinenturvallisuus #lupamokata

 

Sami Hoisko, lehtori, psykoterapeuttikoulutettava

Pin It on Pinterest