Olin lapsena erittäin vilkas, aktiivinen puihin kiipeilijä. Rakastin leikkimistä, kummitusjuttuja, eläimiä ja perhettäni. Omasin jo hyvin nuorena oikean ja väärän tajun. Reagoin hyvin voimakkaasti, jos näin epätasa-arvoista kohtelua ympäristössäni. Yhden ison haasteen voinkin mainita – koulukiusaamisen. Sen kohteeksi joutuneet saivat pienen sydämeni pamppailemaan, ja kävin rajusti puolustamaan koulukiusattuja. Se oli vaikea tie, mutta mikään muu ei olisi ollut kohdallani vaihtoehto.

En osaa määritellä sen tarkemmin, mistä vahva oikeudenmukaisuuden tunne on kummunnut jo varhain omaan arvomaailmaani, mutta sen kanssa on menty ja eletty syviä vesiä, aallonharjaa, sekä palattu lapsuuden aikoihin puolustamaan tätä arvoani. Se on uskollinen kumppani, jota ilman en voisi olla.

Kilometrit elämässä ovat arvokkaita kokemuksia ainutkertaisessa elämässämme. Voimme valjastaa kokemuksiamme auttamaan ja tukemaan matkamme varrella. Kovatkin elämänhaasteet matkan päästä tarkasteltuna voivat vahvistaa kykyä ajatella positiivisesti. Tuostakin selvisin. Ymmärrys oman ihmisyyden ytimestä ja oman persoonan hyväksymisestä ovat elämänmittaista opiskelua.

Kuinka sinä jaksat? Kysymys on iso. Mitä kaikkea se pitääkään sisällään kysytyltä ja myös kysyjältä itseltään. Tuo kysymys määrittää pitkälle omaistyötäni. Kysymys ei sisällä tulkintaa, vaan se on kysymys, mistä voi alkaa hyvin pitkäkestoinen kerän purkaminen omaisen kanssa.  Rakentaa luottamuksen siltaa, löytää yhdessä toivoa, valoa ja jaksamista, tukea pienin askelin. On kiitollista käyttää näitä työkaluja omassa työssään ja nähdä, kuulla ja kokea yhdessä omaisen kanssa.

Kuinka minä itse jaksan? Työni luonne on osa itseäni. Joskus täytyy muistaa mennä sinne omaan ytimeen ja tehdä välitilinpäätös. Miten itse todella jaksan, onko jaksamiseni ”terveellä” pohjalla vai tarvitsenko tukea? Oman jaksamisen rajojen tunnistaminen on tullut harjoittelun kautta. Työnantaja on kaikessa kannustavuudessaan muistanut määräajoin kysyä omasta jaksamisestani, mikä on tuntunut kivalta. Minusta pidetään huolta. Se on auttanut osaltaan siinä, että oma työ antaa hyötyä omaiselle sekä itselle lempeällä tavalla.

Jokainen meistä on arvokas omana itsenään.

Toivon kaikille hyvää uutta vuotta 2022!

Omaistyöntekijä Ritva Parviainen

 

Pin It on Pinterest