Voiko itsensä kadottaa? Ihmisillä on monia rooleja, joiden kautta hän yrittää täyttää muiden odotuksia. Työroolin lisäksi naisilla on puolison ja perheenäidin rooli. Muiden tarpeiden tyydyttäminen voi tulla pääasiaksi. Kilttinä ihmisenä unohtaa helposti omat toiveensa ja joustaa toisten tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamiseksi. Herkästi siinä antaa itsensä hautautua muiden odotusten ja vaatimusten alle ja kadottaa kosketuksen itseensä.
Me voimme kuitenkin itse päättää, mitä teemme sillä ajalla, joka meille on annettu. Elämä tuntuu omalta, kun tekee haluamiaan asioita. Toiminta pitää aivot virkeinä ja kannattaa antaa itselle tärkeitten asioiden ohjata toimintaa. Meille jokaiselle on annettu yksi elämä, millainen kenellekin. On aina muistettava ottaa huomioon myös itsensä ja omat tunteensa. Mikä antaa minulle virtaa kohdata elämän haasteet? Mitä haluan päivän aikana touhuta? Mikä minut tekee iloiseksi ja onnelliseksi? Itseni kadotan, kun unohdan sen, minkä sydämessäni koen tärkeäksi.
Taidan usein yrittää toimia jaksamiseni äärirajoilla. Itsensä kuuntelemiseen kuuluu myös, että osaa asettaa rajoja toisille ja itselleen. Voisinko luovuttaa joidenkin asioiden ajamisesta helpommin ja olla itselleni armollisempi? Ja toisille voi myös panna rajoja odotuksiin.
Tässä asiassa lienee paljolti kysymys siitä, arvostaako itseään tarpeeksi ollakseen omalla puolellaan vai etsiikö jatkuvasti toisten hyväksyntää. Elämässä saattaa tulla vastaan monenlaista sähläystä. Omaisen sairastuminen saattaa vaikuttaa niin, ettemme enää muista huolehtia omista tarpeistamme. Kaikenlaiset vastoinkäymiset pakottavat myös tutkimaan elämää ja omia asenteitaan syvällisemmin. Kuitenkin olen pyrkinyt keskittymään olennaiseen, jos kussakin tilanteessa olen tajunnut, mikä on olennaista ja muistanut pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Siis muistanut pysähtyä kuuntelemaan. Siis muistanut pysähtyä.
Sisko Rutanen