Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat sairauksia, jossa henkilö pakonomaisesti tarkkailee painoaan ja ruokaa niin, että vaarantaa fyysisen terveytensä.

Anoreksia eli laihuushäiriö on tila, jossa henkilö kokee laihuudestaan huolimatta olevansa ylipainoinen ja lihomisen pelossa rajoittaa syömistään nälkiintymiseen asti. Anoreksiasta kärsivä laihduttaa itseään sairaalloisen laihaksi ja pelkää paniikinomaisesti lihomista. Anorektikot kärsivät usein masennuksesta ja heidän ajatuksiaan hallitsevat ruokaa koskevat pakkoajatukset. Lisäksi he usein eristäytyvät sosiaalisesti, ovat ilottomia ja ärtyneitä, sekä nukkuvat huonosti. Ensioireita ovat ruokailun jättäminen väliin erilaisten tekosyiden varjolla, ruokailuun liittyvät pakonomaiset rituaalit ja haluttomuus syödä julkisilla paikoilla tai muiden seurassa. Myös itsensä jatkuva punnitseminen sekä kehon mittailu on tavallista. Tyypillistä on kaloripitoisen ja rasvaisen ruuan välttäminen, monesti ruokavalio koostuu ainoastaan hedelmistä ja vihanneksista. Anoreksiaan voi liittyä ulostuslääkkeiden tai virtsaneritystä lisäävien lääkkeiden käyttö sekä tahallinen oksentelu ja liiallinen liikunta, joiden avulla painoa pyritään pudottamaan. Usein ongelmana on se, että anoreksiaa sairastava ei itse koe olevansa sairas. Hän salailee oireitaan ja kieltäytyy hakemasta apua. Anoreksia on vakava mielenterveyshäiriö.  Paranemisen kannalta olisi tärkeää saada sairastunut hoitoon mahdollisimman pian.

Bulimiaan eli ahmimishäiriöön kuuluvat ahmimiskohtaukset, jolloin syödään tavallista kaloripitoisempaa ruokaa lyhyessä ajassa, jota seuraa tyhjennysvaihe yleisimmin joko tahallaan oksentamalla tai ulostuslääkkeiden avulla. Ominaista sairaudelle ovat jatkuvat ja yleensä vähintään kaksi kertaa viikossa toistuvat ahmimiskohtaukset sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu. Lihavuuden ja lihomisen pelko on suuri. Myös paastoaminen ja runsas liikunta ovat keinoja estää painoa nousemasta. Ahmimis- ja oksentamiskierre aiheuttaa suurta häpeää, minkä vuoksi se salataan muilta. Bulimiaa sairastavat eivät välttämättä ole alipainoisia, jolloin läheisten voi olla vaikeampi huomata syömishäiriön olemassaolo. Toistuva oksentelu voi aiheuttaa erilaisia suun sairauksia kuten hampaiden kiillevaurioita ja reikiintymistä, ikenien tulehduksia, suun haavaumia sekä sylkirauhasten turpoamista. Ulostus- ja virtsaneritystä lisäävät lääkkeet sekä oksentelu voivat aiheuttaa nestehukan. Lisäksi bulimikoilla esiintyy kuukautishäiriöitä, sydämen vakavia rytmihäiriöitä sekä vaikeutta tulla raskaaksi. Keskeinen osa hoitoa on tervellinen ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi, sekä laihdutuksen lopettaminen. Laihduttamiseen liittyvä näläntunne lisää ruuan ajattelua, jolloin kynnys ahmimiseen madaltuu.

Pakonomaista syömistä eli ahmintahäiriötä sairastava henkilö syö hallitsemattomasti suurempia ruokamääriä kuin mitä hänen kehonsa tarvitsisi. Ahmintahäiriöön kuuluvat toistuvat ahmintakohtaukset, mutta bulimiasta poiketen ei sellaista käyttäytymistä, jolla ruuan lihottava vaikutus yritettäisiin välttää. Normaalisti ruoka on hyvin hiilihydraattipitoista ja suuret ruokamäärät nautitaan häpeän vuoksi salaa. Ahmintakohtaus aiheuttaa voimakasta psyykkista kärsimystä ja muiden ihmisten läsnäollessa ahmintahäiriöstä kärsivä voi syödä hyvinkin niukasti. On tavallista, että ahmintahäiriötä sairastava pyrkii pudottamaan painoaan erilaisilla dieeteillä, ajautuen lihomis-laihtumis-kierteeseen.

Pakonomainen syöminen johtaa usein vaikeaan ylipainoon, joka iän myötä lisää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen, sepelvaltimotautiin, uniapneaan, verenpainetautiin sekä alaraajojen nivelrikkoon. Olisi tärkeää tunnistaa ahmintahäiriötä sairastava henkilö jo ennen kuin ylipainoa on alkanut kehittyä. Hoidon tavoitteena on saada syöminen hallintaan, lopettaa rajut laihdutusyritykset sekä saada henkilö noudattamaan säännöllistä ateriarytmiä ja monipuolista ruokavaliota.

Ortoreksialla tarkoitetaan syömishäiriötä, johon liittyy pakkomielle terveelliseen ruokavalioon ja elämäntapoihin. Ruokailun suunnittelu hallitsee elämää ja aiheuttaa ahdistusta. Ortoreksiaa sairastava henkilö saattaa esimerkiksi tarkkailla tiuhaan uusia ruokatutkimukia ja välttää pakonomaisesti epäterveelliseksi todettuja elintarvikkeita. Suunnitellusta ruokavaliosta poikkeaminen aiheuttaa masentuneisuutta ja syyllisyyden tunteita. Ravintolassa ja kylässä syöminen voivat tuntua ylivoimaiselta, koska usein ortorektikon mielestä vain hänen itsensä valmistama ruoka on syömäkelpoista. Ortoreksia ei välttämättä ole hengenvaarallinen, mutta se voi rajoittaa kohtuuttomasti elämää ja kertoa siitä, että sairastuneella henkilöllä on muista henkisistä tai fyysisistä ongelmista johtuen pakonomainen tarve pyrkiä hallitsemaan itseään ja ympäristöään.