Skitsofrenia

Skitsofrenia alkaa yleensä nuorella aikuisiällä, ja sille ominaista ovat erilaiset harhaluulot ja aistiharhat, hajanainen puhe, sekä usein myös tunneilmaisujen latistuminen ja puheen köyhtyminen. Oirekuva vaihtelee suuresti sairauden eri vaiheissa. Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat perinnölliset tekijät ja ympäristötekijät, sekä osaltaan erilaiset raskauden aikaiset sairaudet ja synnytyshäiriöt.

Harhaluulot ovat perusteettomia uskomuksia, joista skitsofreniaa sairastava pitää lujasti kiinni. Ne saattavat hallita koko ajatusmaailmaa ja vaikeuttaa sairastuneen toimintakykyä. Yleisimpiä harhaluuloja ovat paranoidiset harhaluulot, eli useimmiten pelot vainotuksi tai vakoilluksi tulemisesta. Myös suhteuttamisharhaluulot ovat tavallisia, eli tällöin henkilö saattaa esimerkiksi kokea lehtikirjoitusten viittaavan häneen itseensä. Tuloksena on usein eristäytyminen sosiaalisista suhteista ja niiden pelkääminen.

Yleisimpiä aistiharhoja ovat kuuloharhat, jolloin henkilö kuulee puhetta tai yksittäisiä sanoja, jotka tyypillisesti kommentoivat henkilön käyttäytymistä. Äänet voivat olla syyttäviä tai uhkaavia, ja joskus kaksi ääntä keskustelevat henkilön tekemisistä keskenään. Skitsofreniaa sairastavalla voi olla myös näköharhoja, tai tunto-, haju- tai makuharhoja, jotka tosin ovat harvinaisempia.

Aistiharhojen ja harhaluulojen sijaan skitsofrenian oireena voi olla myös erilaiset puheen ja ajatusten rakenteen häiriöt. Puhe voi olla hyvin epäloogista tai täysin sekavaa. Joskus taas skitsofreenikon puhe voi takertua yksityiskohtiin ja olla sisällöltään köyhää tai väsyttävää ja samaa asiaa toistavaa. Aikaisella hoitoon hakeutumisella voidaan estää sairaalahoitoa edellyttävään tai työntekoa haittavaan sairausjaksoon sairastuminen.